Lupa on valmis. Saa tulla pyyhkimään.

Hyvät Naiset ja Herrat, nyt kädessäni on todistus hyväksytystä ajokokeesta. Eli lupa ajaa autoa. Kuinka hämmentävää. Väliaikaisen ajokortin saan noin kolmen viikon kuluessa ja toinen vaihe suoritetaan aikaisintaan puolen vuoden päästä. Yhtäkaikki minulla on lupa ajaa nyt.

Tässä välissä on tapahtunut kaikenlaista, jota olen olemattoman laiskasti jaksanut raportoida.

Anteeksi siitä.

Tätä päivää edelsi mm. traumaattinen peuran päälleajo, simulaattorissa tosin. Liukastelin öljytyllä radalla Porvoossa ja onnistuin saamaan auton pyörimään hyrränä. Istuin kuumottavassa kopissa kuulokkeet päässä painamassa nappia kuin kymppitonnissa. Ja pisteenä iin päälle olen suoriutunut näistä, vasten odotusta, ensimmäisellä yrittämällä hyväksytysti. (Hurraa virhemarginaaleille.) Samoin tämän päiväisestä ”inssistä”.

Joten on siis aika kiittää. Kiittää kaikkia tämän lahjan antajia ja kanssaeläjiä. Kiitos. Tämä blogi on nyt tehtävänsä tehnyt.

Sitten sitä autoa katselemaan.

Ensin sattuu, sitten tottuu. Vai mitenpäin se meni.

Ajokertoja on jo aika monta takana . Ne ajetaan kahden tunnin erissä. Yksi tunti on 25min. eli lyhyellä matikalla yksi ajokerta on 50min. Paitsi maantieajot, jotka kestävät 90min. Ja 4 tuntia varastava liukkaan kelin rata-ajo. Kaiken kaikkiaan ajotunteja tarvitaan 32kpl ja teoriatunteja á 45min tarvitaan 20 kpl.
Olen yli puolen välin!
Odotan pääseväni huomenna taas aamuruuhkaan ajamaan. Kumma miten uusiin, kummallisiin asiohin voi tottua näin nopeasti. Kumma miten helposti voi vieläkin oppia jotain näin totaalisen uutta. Olen jopa yllättänyt itseni silloin tällöin miettimästä uutta autoa (jep, sellainen tulee). Tosin pelkään, että se saattaa kirpaista.

Kuljettaja

Virallinen kuljettaja olen vasta kun olen suorittanut kuljettajan tutkinnon. Näin ollen vieressäni istuva opettaja on ajoneuvon virallinen kuljettaja ja täysin vastuussa kaikesta mitä tapahtuu läpivakuutetussa corollassa.
Hyvä.
Koska tänään, toiselle ajotunnille, keskustan neljän ruuhkaan, juoksin kieli vyön alla. Suoraan kesken jääneestä palaverista. Vain palatakseni takaisin nopeasti.
Opettajan mukaan meno oli vähän ”rauhattomampaa”. (Jep.) ”Hyvä asia on, ettet ainakaan pelkää liikennettä”. (!) 
Auton virallinen kuljettaja ei kuitenkaan missään vaiheessa turvautunut omiin polkimiinsa, jonka katson plussaksi. Vasta tunnin lopuksi kun taskuparkkeerasin, kuulemma huomattavalla nopeudella, olin näkevinäni jotai liikettä kuljettajan jaloissa.
No, siitä sitten takas duuniin. Hommat pakettiin. Kotiin toteamaan, että homma sitten jatkuu huomenna aamusta klo 8:00 alkaen.
Pitää yrittää nukkua yö hyvin.
Hyvää yötä.

1. Ajotunti

Luulin että ensimmäinen ajotunti sisältää hiekkakentällä kytkimen etsimistä, peilien säätämistä ja ilmastoinnin sopivaksi asettamista.
Olin väärässä. Osittain. Toki kaikki edellämainittu käytiin läpi. Ekassa viidessä minuutissa. Ja ennen kuin huomasinkaan olin pujottelemassa pysäköinneillä yksisuuntaisiksi tehdyillä aamuruuhkaisilla Töölön kaduilla. Siistiä. Tai siis, tässä voi olla ajatusta...
En edes muistanut ottaa kuvia. Muistan ne myöhemmin. Kuten ehkä ajan kanssa opin myös havannoimaan ympäristöäni. Ihme että selvisin ilman naarmuja. Vain parilla liian pitkällä katseella, yhdellä moottorin sammumisella sekä muutamalla opettajani huomautuksella, mm. ylinopeudesta.
Innostuin ehkä hiukan. Kuka olisi arvannut...
Joku teistä karvanaamoista muuten heitti eilen meilillä ja ehdotti tätä ensimmäiseksi autoksi, jota itse ajan: http://www.nettiauto.com/bentley/continental/3389196
Olisi kuulemma asiallinen pirssi kalareissuihin. Jep. Sponsoria, lottovoittoa ja perintöä odotellessa....

turvaväli

Teoriatunneilla istuminen itseään puolta nuorempien kanssa vaatii kyllä helvetisti nieleskelyä.
Osaan ajaa maantiellä, moottoritiellä ja moottoriliikennetiellä. Teoriassa.
Osaan pitää turvaväliä ja tiedän henkilöauton liikkuvan 22 metriä sekunnissa kun nopeus on 80 km/t. Teoriassa.
Tähän tulee muutos. Siis teoriaan. Olen saanut ensimmäisen ajotunnin varatuksi. Maanantaina klo 9. Joten kehoitan työmatkalaisia Töölön suunnalla varovaisuuteen. Katsotaan jos saan tilanteesta järjestettyä jotain katsottavaa/naurettavaa teille.
Perjantaisin teoriatunteja ei ole, joten ainakaan huomenna ei raporttia tule. Viikonloppuna ehkä (varma ehkä) luen ja harjoittelen teoriaa. Näyttää pelkissä liikennemerkeissä olevan todella monta täysin tuntematonta opastetta. Tästä saatan päivittää tuntemuksia. Pitää ehkä korkata vähän vauraampi punkku madaltamaan lukemiskynnystä tai hyökätä liikenteeseen fillarilla. Vetää parin tunnin lenkki. Ja harjoitella turvaväliä.

...jatkuu

Teoriatunti taas takana. Osaan nyt kertoa kaiken tarpeellisen risteysajosta. Ajolinjoista ja ajovuoroista. Hauskinta oli nähdä stadista tuttuja esimerkkejä, risteyksistä jotka muutenkin osaan muka ulkoa. Jopa niin, että aikaisemmin katsoi päälleajavia kuskin puolesta.
Ei älkää käsittäkö väärin en ole tästä innostunut ja kiinostunutkin vain sen verran, että osaan vastata, jos edes kysytään. On vaan aina mukava oppia jotain uutta. Juu, uutta oli jo asiansa osaavien parikymppisten kurssikavereiden (voiko näin edes sanoa?) tärisevä into, tarkkaavainen katse ja kysymykset joihin opettaja oli antanut vastaukset kolme minuuttia aikaisemmin.
Tottakai olen kyyninen. Ja pelottaa mihin tämä johtaa...
Huomenna kyllä osallistun mielummin hyvissä ajoin sovittuun viinitastingiin kun teoriatuntiin. Sori.

No tästä se alkoi viime perjantaina. Tai oikeastaan tämä alkoi jo viisitoista vuotta sitten kun aloitin jalon harrastuksen – perhokalastuksen.
Kaikki nämä vuodet olen jotenkin onnistunut tulemaan reissut toimeen ilman ajokorttia ja aina kun kuskia on reissuille/reissulla arvottu olen jättäytynyt taka-alalle. Toki ollaan liikuttu lähes kaikilla muillakin välineillä, ehkä vain Zeppeliiniä lukuunottamatta, mutta autoa on lähes aina jossain vaiheessa tarvittu. Ja luonnollisesti myös kuskia. Inhottavinta se lienee silloin, kun ollaan nollatoleranssimaassa, esim. Norjassa. Kalastuspäivän päätteeksi nautittu erinomainen hiiligrillattu entrecote rucolapedillä, parmesaanisiivuilla ja vuosikerta balsamicolla höystettynä, parin täydellisen rapsakan pavun uidessa paahdetuissa pinjansiemenissä ja sulassa voissa lautasen reunalla. Sivussa lasillinen tai pari asiallista baroloa tai barbarescoa joltain huippuvuodelta. Tämän jälkeen tekisi mieli majapaikalta vielä ilta/yökalaan, siihen hyvään mutkaan, muutamien kilometrien päähän jossa se iso näyttäytyi jo iltapäivällä. 


Tämän kaltaiset tilanteet ajoivat kala-, hiihto-, ja työkaverini yhteen. 


Täytin pyöreitä vuosia, 40, 10. päivä tätä kuuta ja ilmeisesti se oli riittävän hyvä syy edellä mainittujen lisäksi, että minut houkuteltiin ”palaveriin” viime perjantaina iltapäivällä, saunotettiin, syötettiin ja juotettiin. Käteen lykättiin isokokoinen väärennös mahdollisesta tulevasta ajokortistani jonka ystäväni olivat jo etukäteen kustantaneet. Hieno lahja!?


Tämä blogi on teille, ystäväni. Jotta voitte seurata edesottamuksiani. Projektin etenemistä. Ja ottaa lahjastanne ns. kaiken irti. En silti lupaa mitään. Ja tekstiäkin päivittää epäsäännöllisen säännöllisesti.


Ilmoitan kuitenkin tänään aloittaneeni autokoulun ja olen ensimmäisen teoriatuntini lusinut.