1. Ajotunti

Luulin että ensimmäinen ajotunti sisältää hiekkakentällä kytkimen etsimistä, peilien säätämistä ja ilmastoinnin sopivaksi asettamista.
Olin väärässä. Osittain. Toki kaikki edellämainittu käytiin läpi. Ekassa viidessä minuutissa. Ja ennen kuin huomasinkaan olin pujottelemassa pysäköinneillä yksisuuntaisiksi tehdyillä aamuruuhkaisilla Töölön kaduilla. Siistiä. Tai siis, tässä voi olla ajatusta...
En edes muistanut ottaa kuvia. Muistan ne myöhemmin. Kuten ehkä ajan kanssa opin myös havannoimaan ympäristöäni. Ihme että selvisin ilman naarmuja. Vain parilla liian pitkällä katseella, yhdellä moottorin sammumisella sekä muutamalla opettajani huomautuksella, mm. ylinopeudesta.
Innostuin ehkä hiukan. Kuka olisi arvannut...
Joku teistä karvanaamoista muuten heitti eilen meilillä ja ehdotti tätä ensimmäiseksi autoksi, jota itse ajan: http://www.nettiauto.com/bentley/continental/3389196
Olisi kuulemma asiallinen pirssi kalareissuihin. Jep. Sponsoria, lottovoittoa ja perintöä odotellessa....

turvaväli

Teoriatunneilla istuminen itseään puolta nuorempien kanssa vaatii kyllä helvetisti nieleskelyä.
Osaan ajaa maantiellä, moottoritiellä ja moottoriliikennetiellä. Teoriassa.
Osaan pitää turvaväliä ja tiedän henkilöauton liikkuvan 22 metriä sekunnissa kun nopeus on 80 km/t. Teoriassa.
Tähän tulee muutos. Siis teoriaan. Olen saanut ensimmäisen ajotunnin varatuksi. Maanantaina klo 9. Joten kehoitan työmatkalaisia Töölön suunnalla varovaisuuteen. Katsotaan jos saan tilanteesta järjestettyä jotain katsottavaa/naurettavaa teille.
Perjantaisin teoriatunteja ei ole, joten ainakaan huomenna ei raporttia tule. Viikonloppuna ehkä (varma ehkä) luen ja harjoittelen teoriaa. Näyttää pelkissä liikennemerkeissä olevan todella monta täysin tuntematonta opastetta. Tästä saatan päivittää tuntemuksia. Pitää ehkä korkata vähän vauraampi punkku madaltamaan lukemiskynnystä tai hyökätä liikenteeseen fillarilla. Vetää parin tunnin lenkki. Ja harjoitella turvaväliä.

...jatkuu

Teoriatunti taas takana. Osaan nyt kertoa kaiken tarpeellisen risteysajosta. Ajolinjoista ja ajovuoroista. Hauskinta oli nähdä stadista tuttuja esimerkkejä, risteyksistä jotka muutenkin osaan muka ulkoa. Jopa niin, että aikaisemmin katsoi päälleajavia kuskin puolesta.
Ei älkää käsittäkö väärin en ole tästä innostunut ja kiinostunutkin vain sen verran, että osaan vastata, jos edes kysytään. On vaan aina mukava oppia jotain uutta. Juu, uutta oli jo asiansa osaavien parikymppisten kurssikavereiden (voiko näin edes sanoa?) tärisevä into, tarkkaavainen katse ja kysymykset joihin opettaja oli antanut vastaukset kolme minuuttia aikaisemmin.
Tottakai olen kyyninen. Ja pelottaa mihin tämä johtaa...
Huomenna kyllä osallistun mielummin hyvissä ajoin sovittuun viinitastingiin kun teoriatuntiin. Sori.

No tästä se alkoi viime perjantaina. Tai oikeastaan tämä alkoi jo viisitoista vuotta sitten kun aloitin jalon harrastuksen – perhokalastuksen.
Kaikki nämä vuodet olen jotenkin onnistunut tulemaan reissut toimeen ilman ajokorttia ja aina kun kuskia on reissuille/reissulla arvottu olen jättäytynyt taka-alalle. Toki ollaan liikuttu lähes kaikilla muillakin välineillä, ehkä vain Zeppeliiniä lukuunottamatta, mutta autoa on lähes aina jossain vaiheessa tarvittu. Ja luonnollisesti myös kuskia. Inhottavinta se lienee silloin, kun ollaan nollatoleranssimaassa, esim. Norjassa. Kalastuspäivän päätteeksi nautittu erinomainen hiiligrillattu entrecote rucolapedillä, parmesaanisiivuilla ja vuosikerta balsamicolla höystettynä, parin täydellisen rapsakan pavun uidessa paahdetuissa pinjansiemenissä ja sulassa voissa lautasen reunalla. Sivussa lasillinen tai pari asiallista baroloa tai barbarescoa joltain huippuvuodelta. Tämän jälkeen tekisi mieli majapaikalta vielä ilta/yökalaan, siihen hyvään mutkaan, muutamien kilometrien päähän jossa se iso näyttäytyi jo iltapäivällä. 


Tämän kaltaiset tilanteet ajoivat kala-, hiihto-, ja työkaverini yhteen. 


Täytin pyöreitä vuosia, 40, 10. päivä tätä kuuta ja ilmeisesti se oli riittävän hyvä syy edellä mainittujen lisäksi, että minut houkuteltiin ”palaveriin” viime perjantaina iltapäivällä, saunotettiin, syötettiin ja juotettiin. Käteen lykättiin isokokoinen väärennös mahdollisesta tulevasta ajokortistani jonka ystäväni olivat jo etukäteen kustantaneet. Hieno lahja!?


Tämä blogi on teille, ystäväni. Jotta voitte seurata edesottamuksiani. Projektin etenemistä. Ja ottaa lahjastanne ns. kaiken irti. En silti lupaa mitään. Ja tekstiäkin päivittää epäsäännöllisen säännöllisesti.


Ilmoitan kuitenkin tänään aloittaneeni autokoulun ja olen ensimmäisen teoriatuntini lusinut.