No tästä se alkoi viime perjantaina. Tai oikeastaan tämä alkoi jo viisitoista vuotta sitten kun aloitin jalon harrastuksen – perhokalastuksen.
Kaikki nämä vuodet olen jotenkin onnistunut tulemaan reissut toimeen ilman ajokorttia ja aina kun kuskia on reissuille/reissulla arvottu olen jättäytynyt taka-alalle. Toki ollaan liikuttu lähes kaikilla muillakin välineillä, ehkä vain Zeppeliiniä lukuunottamatta, mutta autoa on lähes aina jossain vaiheessa tarvittu. Ja luonnollisesti myös kuskia. Inhottavinta se lienee silloin, kun ollaan nollatoleranssimaassa, esim. Norjassa. Kalastuspäivän päätteeksi nautittu erinomainen hiiligrillattu entrecote rucolapedillä, parmesaanisiivuilla ja vuosikerta balsamicolla höystettynä, parin täydellisen rapsakan pavun uidessa paahdetuissa pinjansiemenissä ja sulassa voissa lautasen reunalla. Sivussa lasillinen tai pari asiallista baroloa tai barbarescoa joltain huippuvuodelta. Tämän jälkeen tekisi mieli majapaikalta vielä ilta/yökalaan, siihen hyvään mutkaan, muutamien kilometrien päähän jossa se iso näyttäytyi jo iltapäivällä. 


Tämän kaltaiset tilanteet ajoivat kala-, hiihto-, ja työkaverini yhteen. 


Täytin pyöreitä vuosia, 40, 10. päivä tätä kuuta ja ilmeisesti se oli riittävän hyvä syy edellä mainittujen lisäksi, että minut houkuteltiin ”palaveriin” viime perjantaina iltapäivällä, saunotettiin, syötettiin ja juotettiin. Käteen lykättiin isokokoinen väärennös mahdollisesta tulevasta ajokortistani jonka ystäväni olivat jo etukäteen kustantaneet. Hieno lahja!?


Tämä blogi on teille, ystäväni. Jotta voitte seurata edesottamuksiani. Projektin etenemistä. Ja ottaa lahjastanne ns. kaiken irti. En silti lupaa mitään. Ja tekstiäkin päivittää epäsäännöllisen säännöllisesti.


Ilmoitan kuitenkin tänään aloittaneeni autokoulun ja olen ensimmäisen teoriatuntini lusinut.